Afrikkalaisella tarinankerronnalla on pitkät perinteet. Tarinankertojat ovat toimineet viihdyttäjinä ja opettajina jo kauan ennen kirjoitustaidon kehittymistä. Tarinankertojat ovat koonneet kylän yhteen nuotioiden äärelle, jakaen sukupolvelta toiselle kulkeutuvaa suullista perimää.
Afrikkalaisella suullisella perinteellä on tärkeä tehtävä. Se on paljon enemmän kuin kerrottuja tarinoita, se on tapa hahmottaa elämää ja maailmaa. Tarinoilla on myös tärkeä tehtävä kansallisen identiteetin ja kulttuuristen ominaispiirteiden säilyttäjänä.
Tarinankerrontaperinne näkyy afrikkalaisessa elokuvateollisuudessa. Afrikkalaista elokuvatekijöiden kerrontatapaa on usein verrattu suulliseen kerrontaperinteeseen, jossa kertoja on olennainen osatekijä tarinan välittymisessä. Ajatus rakentaa elokuva tarinankerrontahetken ympärille tulikin paikalliselta työryhmältä. Suomen Marsalkan käsikirjoitus syntyi paikallisten käsikirjoittajien workshopissa, ja siinä törmäytettiin perinteinen suomalainen ja kenialainen kuvasto ja tapa kertoa tarinoita.
Suomen Marsalkka -elokuva sijoittuu ajalta ja paikalta täsmentämättömään, myyttisiäkin piirteitä saavaan miljööseen – tämän vuoksi mukana on piirteitä kenialaisista myyteistä ja mytologiasta, jotka eivät välttämättä vastaa tämän hetken reaalista Keniaa tai Afrikkaa.
Lue lisää afrikkalaisesta tarinankerronnasta.
