Kerran eräs kurdimies sanoi minulle: – Nationalismi ja patriotismi ovat saman kolikon kaksi puolta. Tämä yrittäjä oli paennut Irakin kurdialueelta 20 vuotta sitten Saddam Husseinin vainoja ja eksynyt Suomeen. Saddam päätyi hirteen, mutta pitseriayrittäjänä mies oli useasti kohdannut Suomessa nämä kolikon kaksi puolta. Patriotismi ei pääse nationalismin kahleestaan eroon, niin kuin kolikkokaan ei toisesta puolestaan.
Minusta oli lapsena erityistä olla suomalainen; koulu onnistui luomaan meille sellaisen kuvan, että suomalaisuus on erityistä onnea. Minun käsitykseni isänmaallisuudesta on varmasti sama kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Uskon siihen, että Suomessa ja suomaisuudessa on paljon hyvää. Olen aina pitänyt tärkeänä omia arvojamme ja perinteitä, maata on kannattanut puolustaa aseellisesti silloin kuin sen itsemääräämisoikeus ja tulevaisuus on ollut uhattuna. Mutta vaikka haluamme elää rauhassa omaa verkkaista elämäämme, ei suomalaisuus koskaan ole ollut poissulkevaa, vaan erilaisuuden hyväksyvää.
Suomen leijona symbolisoi rohkeutta, itsemääräämisoikeutta ja vapaata sielua. Mutta leijona ja siniristi, meille tärkeät symbolit jotka ennen merkitsivät: ”olen ylpeä siitä, että olen suomalainen”, ovat nyt muuttuneet pelon, vieroksunnan ja vihan symboleiksi. Ne on ikään kuin varastettu johonkin sellaiseen käyttöön, jota en itse allekirjoita; tuskin moni muukaan.
Miksi Leijonariipuksella on tänään paha kaiku? Miksi isänmaalliset symbolit ovat saaneet päälleen tällaisen leiman, joka ei niistä hevillä irtoa? Miksi isänmaaliset symbolit ovat muuttuneet rasismin symboleiksi? Eihän näillä asioilla pitäisi olla mitään tekemistä keskenään – paitsi että ne ovat kolikon kaksi puolta.
Suomen Marsalkka -elokuvaprojektin yhtenä tavoitteena on ollut päivittää käsitystämme isänmaallisuudesta. Tarkoituksemme on ollut päivittää suomalaiset symbolit paremmin tähän päivään sopiviksi. Haluan kaapata symbolit takaisin kaikkien käyttöön. Haluan olla jälleen ylpeä lipustamme ja leijonastamme!
Suomalaisille tekee todella hyvää katsoa asioita vähän toisesta näkökulmasta. Siksi kokosimme viime kevään aikana Suomesta erilaista sodan aikaista rautaromua ja sulatimme sen nairobilaisessa Kiberan slummissa Leijonariipuksiksi. (Leijona on myös Kenian kansalliseläin. Heillä on oikeita leijonia koko maa pullollaan!) Seppä Stephen Kine suunnitteli ja toteutti meille tämän uuden ajan Leijonariipuksen, jota haluamme jakaa urheille tämän päivän sankareille.
Ehdota meille lisää ihmisiä, jotka voisivat ansaita tämän riipuksen. Me toimitamme sen perille.
