Kun Suomen Marsalkka -tuotannon castingista uutisoitiin ensimmäisen kerran, puhelimeni soi sen jälkeen melkein taukoamatta aina tiedotustilaisuuteen saakka. Vasta sen jälkeen tajusin, että ihmiset joutuivat ottamaan vastaan hyvin lyhyessä ajassa kaikki ne asiat, joita olen itse prosessoinut jo puolentoista vuoden ajan.
Siihen nähden suomalaiset ovat reagoineet varsin maltillisesti – kun niille harvoille, jotka ovat kuuluneet työryhmämme ytimeen, kerrottiin mikä on hankkeen tavoite, reaktio vaihteli uskosta epäuskoon. Hanketta pidettiin samaan aikaan hulluna, hauskana ja todella pelottavana. Itsekin mietin, mihin tämä kaikki johtaisi.
Tämä reaktio kertoo ehkä hyvin suomalaisten tavasta käsitellä epävarmuutta. Joiltain saattoi viime viikon kohinassa jäädä huomiotta tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman vakain maa. (Hännänhuippuna on meille tutuksi tulleen Kenian naapurimaa Somalia.)
Minusta meillä asiat halutaan ottaa asioina. Useimmat haluavat ottaa kantaa vasta sitten, kun ovat nähneet elokuvan. Suomalaisilla ei ole niin kovaa tarvetta voimakkaisiin kantoihin, ennen kun ovat pystyneet tutustumaan tosiasioihin.
Tämä on jotain sellaista, joka on sisäsyntyistä, kiinteä osa meitä suomalaisia. Voin hyvin kuvitella miehet etulinjassa, kun vihollisen hyökkäys on edessä. Asiat on pitänyt ottaa rauhallisesti ja kohdata realiteetit sellaisena kuin ne ovat. Ylimääräinen hötkyily tai panikointi vain pahentaisi tilannetta.
On ollut upea huomata, reaktioiden muuttuvan hämmästyksestä ja shokista analyysiksi ja todelliseksi keskusteluksi. Se on antanut työryhmälle ja varsinkin minulle paljon myötätuulta viedä tämä hanke kunnialla maaliin asti.
Ja lähellä maalia ollaan jo. Tällä hetkellä tuotanto on äänityövaiheessa. Elokuvan äänimaailma tuo mieleen Kenian taianomaiset yöt. Korvia huumaava kaskaiden ja sammakoiden ääntely palautui jälleen mieleeni.
Erkko
päivitetty klo 16.44
